Alasti kylmässä tilassa
Omien ulosteiden seassa
Hengittää yhä vielä
Muttei tiedä että elää…elää mutta miten kauan?

Liikkeettömänä ja silvottuna
Nyljettynä ja häpäistynä
Tietää kidutuksen
Muttei kipua tunne

Kuivuneen veren peitossa
Oksennukseensa tukehtumassa
Kuolemaa yhä odottaa
Muttei sitä saa…

katsoo vierestä hymyillen rakastaan
”Miten ihanaa onkaan rakastaa”
Kohta taas koittaa aika rakkauden
Hänen rakkaansa saa tuntea sen

vangittuna ja sidottuna
Sokaistuna ja kuurona
avuttomana muttei yksin
Kuolemassa muttei kuollut